Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

Koulussa menee iha hyvi. Tutkin tässä yks päivä mun koenumeroita, ei yhtäkään alle 9-. ;D Leirikoulu muuten lähestyy uhkaavaa vauhtia, se o jo ens viikon jälkeen. O____O Jaiks, pakokauhu iskee. Kaiken lisäks, se varustelista on hirmu pitkä. D: Mihin hitsiin me tarvitaan sitä kaikkea?? Ja se aikataulu on kanssa asia erikseen, iiiiiihan liian täynnä. Miten opet luulee, että siitä voi tulla mukava kokemus jos aikataulu on ihan täyteen tupattu?
Huah, sitten on vielä se kevätjuhlanäytelmä. (olkoot yhdyssana tai ei, en jaksa ihan just nyt välittää) JENKKAA KONSTAN KANSSA!! Vähänkö kaikki on mulle kateellisia. HAA, or not. :'D
Tällä hetkellä suurimman osan ajastani tuhlaan Viivi & Wagner sarjakuvien lukemiseen... ;) Muutama helmi onkin jo löytynyt. Jaiks, älysin just, että oon jättäny SR: n ihan omaan arvoonsa ko oon niin Viivin & Wagnerin lumoissa. Noh, korjaan asian pikimmiten... Jos jaksan. :D

Mutta on tässä muutakin tapahtunu. Viime tiistaina, soitin Heikille. Suunnittelin sitä tyyliin kaks päivää, ja melkein sain aivovaurion. Sovittiin, että oisin tänään menny käymään sen luona, mutta EI. Eihän se iskälle käyny. Että, että. Se siitä elämästä.

*menee hakemaan juotavaa*

jatketaanpa. äiti osti vielä uuen t-paian, kirkkaanvihreä! <3

sitten. yritin epätoivosesti lukea ussaa & hissaa.

Oli tuossa kiinnostava keskustelu mannin kanssa Operan chatissa. ;D

Ny mä sitte jumitan Minnan kanssa mesessä. Eip oikein muutakaan tekemistä oo. Paitsi tietysti vois mennä nukkumaan. :D Mutta ei jaksa. X> Mutta jano kyllä on. Mutta jos nousen, niin äiti repii mut sänkyyn. Maailma on epäreilu. Sinnittelen janoisena Minnan kanssa mesettäen. :DD

Tänään oon taas ollu normipäivä. Päivällä välitunneilla mietiskelin kaikenlaista. Ja enkuntunnilla sijainen alko valittamaan siitä, että käytin sellasia sanoja aineessa, mitä ei oo vielä käyty läpi!  Siinäki kurppa. Onneks ens viikolla on jo se oma ja tuttu opettaja, jonkan ryhmässä oon ollu koko enkunluku aikani. <3

Ny ne kiskas tuola Operan chatissa että oon hapon hoito. :D

Tossa vähän aikaa sitten kun kävin suihkussa, kirosin hiljaa itsekseni sitä että en pääse kattomaan huomenna Déjà Vu: ta, kun se on K15. Eikä iskä tai äiti suostu lähtemään mukaan.

Siitä mun ajatukset taas harhautu velipuoliin. Heikin kanssa vois mennä sinne leffaan, ja se asuukin samalla paikkakunnalla (sanoinkos mä tästä jo? nojaa). Se täytti just 22. Se kuraattori ei oo vieläkään ottanu muhun yhteyttä. Kun se koittais tehä sen nopeesti...
Välillä mä unelmoin, et Heikin koti olis mulle ku toinen koti. Mulla olis oma avain, ja mä voisin mennä ja tulla miten haluan. Me katottais yhessä telkkaria... Kuunneltais musiikkia... Naurettais... Pidettäis muutenkin hauskaa. Se ei vaan koskaan varmaankaan tuu olemaan mahollista, koska mä en merkkaa Heikille tai Hannulle mitään. Timo saattaa olla vähän eri maata, se on aina ollu ymmärtäväinen ja onhan se mulle puhunukki ihan erilailla.
Periaatteessa meillä vois olla paremmat välit. Jos äiti olis antanu velien viettää aikaansa meillä. Mutta kun ei se käyny sille, taas jostain helvetin syystä.

Mutta mitäs tässä, koulussa menee ihan tavallista tahtia jos ei oteta lukuun tuota mun luulosairasta stressiäni. :D Eilen tosiaan kävin taas kuraattorilla, ei sinnekään tarttee enää mennä. Tavallaan oon onnessani, mutta no joo. Olihan se mukava, kun oli joku jolle jutella kaikesta. Annoin sille muuten aika kinkkisen lopputehtävän kun ei se enää mulle aikaa antanu: käskin sitä ottamaan yhteyttä mun kolmeen velipuoleen. No joo, siis kyllähän yks niistä asuu vielä samalla paikkakunnallakin, mutta ei me tavata kuin joskus ohimennen ja silloinkin vaan tervehditään jos tervehditään. Loput kaks asuukin sitten ihan jossain muualla, mutta sitä en teille kerrokaan. ;D Mutta siis tosiaankin haluaisin, että tästä nyt saatais jotain myönteistä tulosta. Olis kiva, jos tää lähinnä asuva nyt tosiaan olis jollain muullakin kannalla kuin vittuilulla. On välillä tosi rankkaa olla täällä yksin, kun porukat vaan riitelee suurimmanosan ajasta. Mutta näin taitaa kyllä valitettavasti käydä (siis että mä en vois kiinnostaa heitä paskan vertaa), enkä mä saa ketään "läheistä" elämääni. Mutta ainahan saa herätellä toivoa... Eikö? Joohan? :>

Niin ja siis tosiaan, minähän tämän mun blogin tässä vähän aikaa sitten vasta perustinkin. (no okei, kakskyt minuuttia sitten. :D ). Olis kivaa, jos joku vaivautuis lukemaan ja vaikka vähän kommentoimaankin. :>